Jep, tässä taas luettavaa. Enpä keksi mitään muuta sanottavaa x) 

* * *

Pihaa ei vieläkään muistettu siistiä säännöllisesti ja susien jatkuva roskapöntön kaataminen vain lisäsi vettä myllyyn ja toi sitkeitä torakoita pihalle. Jarkko oli ruiskuttanut jo lähes täyden pullollisen myrkkyä, kun torakat alkoivat viimein luovuttamaan.

Henrietta oli ajatellut nukkuvansa myöhään, kun hänellä viimein oli siihen tilaisuus. Valitettavasti myös Toivolla oli sinä aamuna suunnitelma - pelata uutta lumilautailupeliä niin kovaäänisesti kuin suinkin mahdollista.

"Voisitko laittaa vähän hiljaisemmalle sitä peliä, kultaseni... Toivo?!"
"Joo, äiti, ihan kohta..."

Tove kasvoi hurjaa vauhtia yhä suloisemmaksi ja tomerammaksi tytöksi. Tyttö oli erityisesti isänsä silmäterä ja veljetkin leikkivät mielellään nuorimmaisen kanssa, vaikka eivät vielä oikein tytön leikeistä mitään ymmärtäneetkään.

Toivon pelattua aikansa Henrietta käskytti hänet veljensä kera kotitöihin. Poikia ei siisteinä luonteina tosin tarvinnut kummemmin suostutella siivoamaan. Oli ennemmin sääntö kuin poikkeus, että talon vessat kiilsivät puhtauttaan siivousintoilijoiden toimesta.

Henrietta meni hakemaan päivän postia, kun hän huomasi jälleen erään suden nauttimassa roskapöntön antimista omine lupineen. "Nyt saa riittää..." Henrietta sihisi kiukkuisesti hampaiden välistä.

"Häivyhän siitä, pahainen rakki! Mokoma kapinen koirankuvatus!" Nainen huusi raivoisasti hätyytellessään sutta. Täkäläiset sudet eivät tuntuneet aristelevan mitään eikä ketään ja tiukoista häädöistä huolimatta susi lähti hitaasti jolkottelemaan poispäin. 

Taavi kiikutti ensimmäisen kympin todistuksensa koulusta ja juuri töistä palannut Jarkko innostui hurraamaan kovaan ääneen pojalleen.

Toivolle riitti vilkaisu kehnoon todistukseen ja hän rynttäsi sen sitten nopeasti takaisin taskuun ennen kuin isä hurraukseltaan keskittyisi huomaamaan hänet. Pojalle ei yhden yhtä kiitettävää ollut Henrietan avustuksesta huolimatta vielä herunut. 

Jarkko hehkutti vielä ruokapöydässä heidän koulukaverilleen Taavin menestyksestä. Toivo päätti syödä mahdollisimman nopeasti ja äänettömästi sohvalla.

Arkisen isänroolinsa lisäksi Jarkko jatkoi edelleen öisiä hämärähommiaan. Eräänä iltana hän palasi tyytyväisesti hyräillen menestyksekkäältä pankkikeikalta. Hänellä oli käynyt mieletön mäihä, jonka hyötynä hän oli tienannut ylimääräisen kymppitonnin!

Ensimmäisenä sisääntullessaan Jarkko huomasi pienen Toven, joka leikki yksinään lattialla. Muu kotiväki oli jo ilmeisesti nukkumassa. Jarkko kaappasi kikattelevan Toven välittömästi syliin: "Hei, prinsessa! Arvaa mitä?"
"No?" "Iskä tienasikin tänään paljon rahaa!"

Leikitettyään hetken yön yksinäisyyteen hylättyä Tovea, oli pienten tyttöjen ja isojen murtomiestenkin viimein aika käydä unille muun perheen kanssa. 

Aina vanhempien aikataulut eivät menneet niin sulavasti yhteen, jolloin täytyi turvautua lastenhoitajan apuun. Tämä kyseinen täti hoiti muuten hommansa hyvin, mutta Toven pottailua oli tietenkin häirittävällä eri verukkeilla eikä ulkona värjöttelevän ruokalähetin toimitustakaan viitsitty ottaa vastaan.

Täpötäysi ruokakori löytyi lopulta hylättynä oven edustalta, josta Taavi poimi sen talteen nurkilla väijyvien susien kynsistä.

Aika oli vierinyt vauhdilla ja jälleen oli perheen nuorimmaisen aika kasvaa ulos vaahtosammuttimen mitoistaan.

Ipanasta kasvoi aika poikatyttö x) Ihmekös tuo, jos on kaksi isoveljeä kasvattamassa. Tove paljastui hyvin samankaltaiseksi luonteeksi kuin isoveljensä Toivo, mutta hänestä poiketen tytössä on lisäksi sitä samaa lempeyttä kuin Taavissa. Pisteet on seuraavat: 4/9/8/3/7

Seuraavana aamuna Henrietta oli myöhästyä omasta työkyydistään. Häntä hävetti näyttää mallia myöhästelyyn juoksemalla sillä lailla kiinni kyytiään täyden koulubussin edessä. Korot tarttuivat lumeen kiinni ja ankarasti kiroava Henrietta oli jättää toisen kenkänsä hankeen. 

Talvi oli yhdessä yössä verhonnut koko kylän tuoreeseen lumipeitteeseen ja kaikessa hiljaisuudessa taivaalta satoi yhä lisää. 

Henrietta palasi kotiin etujassa. Pomo oli viimein omien sanojensa mukaan 'nähnyt naisessa potentiaalia parempaan' ja ylentänyt hänet. Jo huomenna hän saisi astua apulaisosastopäällikön saappaisiin ja siihen mennessä olisi syytä osata esiintyä vakuuttavasti.

Henrietan seuraan oli tuputtautunut muuan kollega, josta Henrietta ei ikinä ollut liiemmin pitänyt. 
"Paljon onnea, sinut kuulemma ylennettiin tänään", mies tokaisi lipevästi onnistumatta peittelemään täysin happamaa sävyä äänessään. "Pikkulinnut lauloivat, että pomo käy kuumana sinuun. Eikä ihme, kukapa sinua ei unelmissaan havittelisi."
"Öh... enpä tiedä?" Henrietta vastasi vaivaantuneena. Onneksi lapset palasivat parahiksi koulusta ja kiusallinen vieras poistui sukkelaan.

Taavi soitteli usein koulukavereilleen. Välimatkat Revonkylässä olivat toisinaan niin pitkiä, että osaa kavereista saattoi nähdä vain koulussa. Toivo oli veljeään sisäänpäinvetäytyneempi luonne, vaikkakaan hän ei ollut tämän tavoin ujo. Joskin Taavin ujoutta saattoi tuskin paljaalla silmällä havaita. 

Talven tuiskut alkoivat riepotella kylää kunnolla ja tiet muurautuivat umpeen. Koulubussiakaan ei saatu liikennöimään, joten lopulta koulukin jouduttiin sulkemaan väliaikaisesti holtittoman lumipyryn alta.

Vaikka olikin vapaapäivä, ei se Henrietan mielestä tarkoittanut sitä, että opinnoista voitaisiin tyystin luistaa. Läksyt oli tehtävä, vaikka ulkona riehuikin lumimyräkkä ja sähköt katkeilivat tuon tuosta.  

Sähkökatkos toi mukavaa vaihtelua televisioruudun tuijottelulle, kun kaikki paneutuivatkin johonkin sähköttömään ajanviettotapaan. "Aivan kuin ennen vanhaan", Jarkko myhäili useaan kertaa shakkipelin ääreltä. 

Illalla sähköt oltiin saatu taas toimimaan ja kakut koristeltua syntymäpäiväsankareille. 

Toivosta kasvoi oikein komea miehenalku. Nuo vaatteet ovat kyllä kamalat... Toivon tavoitteeksi arpoutui mammona, elämäntoiveeksi urheilu-uran huippu. 

Taavista arpoutui suositavoitteinen. Hän toivoi hartaasti pääsevänsä lakiuran huipulle elämänsä aikana. Kumma juttu, kaksosten roolit tuntuivat vaihtuneen täysin kasvun aikana - Toivo oli nyt yhtä hymyä, Taavi taasen vakavamielisen oloinen. Teiniangsti iskenyt? x)

Lumimyrskyn jäljiltä kylään oli eksynyt harhaileva pingviini. Tove oli tietysti aivan innoissaan bongatessaan frakkipukuisen veijarin omalta kotipihaltaan. Pingviinikin tuntui vastaanottavan vähintään yhtä mielissään helliä silityksiä huurteiselle päälaelleen. 

Pojat eivät kauaa ehtineet uusissa kuteissaan viihtyä, kun toisenlaiset oli saatava. Kaksoset kävelivät pitkän matkan kylän ainoaan kauppaan, jossa myytiin vaatteita. 

Valikoimassa ei ollut kehumista. Hetken penkomisen jälkeen pojat löysivät iänaikaisten mummorääsyjen ja muiden hirvitysten seasta mukiinmenevät vaatekerrat. Mammonatavoitteisella Toivolla pyöri enemmän raha mielessä. "Hmm... Mitenköhän paljon voisin tienata, jos perustaisin trendikkään vaateliikkeen tänne?"

Toivon kiikuttaessa vaatteita kassalle, Taavi käytti vapaa-ajan hyväksi koettamalla vietellä muuan nutturapäisen sulostuksen, joka oli ainakin ulkonäön puolesta pojan makuun.

Sehän sopi Toivolle, sillä jäi hänkin ostosten maksun jälkeen suustaan kiinni mukavan kassatytön kanssa, joka kävi samaa koulua. 

Tyttö, johon Taavi oli iskenyt silmänsä, paljastui erittäin ympäristötietoiseksi. Tyttö paasasi kierrätyksestä maaniseen sävyyn Taaville, jonka kiinnostus tyttöä kohtaan alkoi lopahtaa.
"Tuolla onkin tätini Titta, paikallisen puutarhayhdistyksen puheenjohtaja! Hänellä olisi runsaasti näkökulmia kierrätyksestä..." Siinä vaiheessa Toivo liukeni huonolla verukkeella paikalta.

* * *

Siinä tämän kertainen osa. Vähän lyhyt, mutta toivottavasti lukeminen viihdytti jollain tasolla :) Kommenttiakin saa laittaa!