Heipparallaa! Olen nyt turhan pitkään vastustanut kiusausta aloittaa Sims 2 -aiheista tarinaa/legacyä, joten viimeinhän sen teen - siis aloitan. Vaikka tuskinpa näitä tarinoita enää oikein kukaan lukee, kun aktiivipelaajat taitavat olla siirtyneet uudemman sukupolven Sims -peleihin. Mutta, harrastus on harrastus! 

* * *

Kaukana kaikesta, jylhän Revonvuoren juurella lepäävässä laaksossa sijaitsee harvaan asuttu Revonkylä. Siellä kohistaan nyt kiivaasti huhuista, joiden mukaan kylään on muuttanut nuori nainen ulkopuolelta.

Henrietta tutkaili vaivaantuneena valtavalla tontilla sijaitsevaa rakennusta. Ruoholattiaisessa pytingissä ei ollut kehumista, mutta asumiseen sen täytyi kelvata.

Tässä on Henrietta Huhta, tulevan sukunsa kantaäiti. Hän on perhetavoitteinen ja horoskoopiltaan kalat.

Rahaa talouden pyörittämiseen jäi asuntokauppojen jälkeen vaivaiset 240 simoleonia, joten töitä olisi löydettävä pikimiten.

Ensilämmityksellä vanha ja pölyinen uuni syttyi palamaan eikä palovaroitinta ollut muistettu ostaa! Tässäkö on Huhdan suvun lyhyt alku ja päätös? 

Henrietta sai hädissään hätänumeron näpyteltyä puhelimeen. Onneksi tässä tuppukylässä sentään sijaitsi pieni paloasema ja reipas palomies saapui hetkessä sammuttamaan roihua. 
"Palo on nyt tukahdutettu ja minun täytyy rientää. Mutta hankkikaa nyt hyvä ihme välittömästi palohälytin, arvon neiti."

Loppupäivän Henrietta tuuletteli taloaan ja vietti aikaa pihalla kevätauringossa. Lähistöllä asuvat asuvat naapuritkin tulivat toteamaan huhut uudesta asukkaasta todeksi.

Illalla Henrietan valmistautuessa nukkumaan puhelin soi arvaamatta. Ihmeteltyään hetken, sillä hänelle harvoin soiteltiin muutoin kuin puhelinmyynnistä, hän nosti luurin korvalleen.

Puhelun seurauksena Henrietta lupautui lähtemään Stadiin täysin vieraan naisen seurana. Henrietta ei ollut ehtinyt astua edes ulos taksista, kun näki sydämen pysäyttävän miehen kävelevän sisään ravintolaan.

Henrietta lähestyi rohkeasti yksinään seisoskelemaan jäänyttä miestä. Komistus esitteli itsensä Jarkko Pelkoseksi.

Harmi vain, Henrietan Stadiin kutsunut epäsiisti nainen nimeltään Lemmikki koetti parhaansa häiriköidä heidän keskustelua norkoilemalla kiusallisesti vieressä ja väliin röyhtäilemällä.

Lemmikki sai jäädä oman onnensa nojaan, kun Henrietta tuoreine kavaljeereineen siirtyi pelipöydän ääreen. Henrietta löysi sisäisen pelikuningattarensa tienattuaan pelistä illan aikana 70 simoleonia.

Illan kääntyessä yöksi mukavan seuran siivin, Henrietta huomasi kotiinlähdön tulleen. Hän toivoi, että tapaisi vielä uudelleen tämän miehen.

Kimppakyyti töräytti vaativasti torveaan ristikkoa täyttävälle Henrietalle ja hän jätti kiireesti lehden niille sijoilleen ja suuntasi kohti ensimmäistä päiväänsä vuosikirjan toimittajana.

Mutta ura ei ottanut tuulta alleen, kun jo muutaman tunnin päästä kimppakyyti pysähtyi jälleen tontille.
"Parempi onni ensi kerralla!" kuski huudahti ja väärin vastatusta urakysymyksestä potkut saanut Henrietta astui lannistuneena autosta ulos.

Sisälle päästyään puhelin pirahti soimaan ja alakulo vaihtui hetkessä perhosten lepatukseen vatsassa naisen kuullessa Jarkon äänen puhelimen toisesta päästä.

Pitkän suihkun (ja kaikenlaisten kuorintojen ja pikakauneushoitojen) jälkeen Henrietta oli kuin uudesti syntynyt ja valmiina lähtöön.

Henrietta oli sopinut tapaavansa miehen Stadin yössä. Nainen oli samaan aikaan niin innoissaan ja jännittynyt, että kun hän illalla astui ulko-ovesta ulos, unohtui ovi auki hänen perässään.

Jarkko odotti sovitusti erään suositun ravintolan edessä. 

"Näytät upealta tänä iltana", Jarkko supisi heidän erkaantuessa halauksesta. Jokin Henrietan sisällä heitti volttia, kun hän mutisi kiitoksensa. Käytöstapoja mieheltä ei puuttunut siinäkään vaiheessa, kun hän herrasmiehen elkein johdatti heidät sisään ravintolaan.

Illallinen oli upea ja seuralainen vielä parempi. Henrietta oli kuitenkin pettynyt henkilökuntaan, joka ei puuttunut siihen, kun jotkut hiipparit oleskelivat heidän pöytänsä edustalla lähestulkoon koko aterioinnin ajan.

Maittavan aterian jälkeen parivaljakko päätti kokeilla taitojaan yläkerran karaoken parissa. Heidän viinilasillisten maustama duettonsa oli kammottavaa kuultavaa, mutta heidän onnekseen sitä ei ollut kukaan arvioimassa.

Lirkuttelevat rakkauslaulut kimpoilivat huoneen seiniä pitkin ja koko huone tuntui kipinöivän heidän ympärillä.

Treffeillä oli ollut niin mukavaa, että niiden lopulta päättyessä Jarkko uskaltautui vetämään Henrietan lähelleen suukon toivossa - ja sen hän totisesti sai.

Seuraavana sateisena aamuna oli palattava maan tasalle, kun Henrietta löysi posteljoonin jättämät laskut postilaatikosta.
"Voi itku! Täytyy pian löytää uusi työ", nainen huokaisi.

"Hyvää huomenta!" lehdenjakaja toivotti tuodessaan päivän lehteä. Henrietta nappasi oitis lehden ja avasi työpaikkailmoitusten aukeaman.

Vielä samana aamuna hän soitti lehdestä löytyneeseen sopivaan työpaikkailmoitukseen ja kimppakyyti saapui hakemaan häntä uuteen työhönsä postitusapulaisena erääseen SimCityn suurimmista yrityksistä. Ensimmäisenä päivänä ei tullut ylennystä, mutta eipä sentään potkujakaan. Henriettaa tosin kauhistutti miten hänen uusi työpaikkansa suorastaan kuhisi raharikkaita simejä hienoissa puvuissaan.

Työpäivän aikana Jarkolta oli saapunut suloinen yllätys Henrietan kotiovelle. Tulipunaiseen ruusuun oli sidottu käsin kirjoitettu rakkausruno. Henrietan sydän hypähti - jälkikirjoituksena oli kirjoitettu, että mies tulisi käymään kylässä illemmalla. Henrietta ei varsinaisesti pitänyt ajatuksesta, mutta ei kehdannut enää kieltää miestä tulemasta. Mitä mies tuumaisa nähdessään tämän surkean tönön, jota Henrietta kodikseen kutsui?

Muutamaa talon lattiasta kattoon puunaamiseen kulutettua tuntia myöhemmin Jarkko sitten saapui. 

Henrietta yritti tehdä hyvää vaikutusta mieheen vaatimattomasta kodistaan huolimatta. Hän loihti maukkaimman spagettikastikkeen jonka suinkin osasi.

Tilan ja rahan puutteen vuoksi pöytää saati tuoleja ei ollut, joten herkullinen ateria syötiin seisten.

Treffit päättyivät huipputunnelmiin, kuten tästä kuvasta ehkä päätellä saattaa... xD Treffien päätökseksi Henrietta yllätti itsensäkin ehdottamalla vienosti treffikumppanilleen, että mies muuttaisi luokseen. 

Vielä yllättävämpää oli, että Jarkko suostui mielellään muuttamaan taloon. Tosin, sillä ehdolla, että siihen tehtäisiin vähän remonttia. Miehen mukana tulleet 7000 simoleonia ja 10 tuhannen simoleonin arvoiset tavarat mahdollistivatkin talon täyden remontin. Viimein taloon saatiin siis lattiat ja tapetitkin!

Jarkko paljastui oikein neuvokkaaksi kokiksi, mikä toi mukavaa vaihtelua lähes ruoanlaittotaidottoman Henrietan pyörittämään talouteen.

Eräänä aamupäivänä Jarkko pudotti pommin kosimalla Henriettaa kesken romanttisen juustoleipäaterian.

Onnen kyynelten kimmeltäessä silmäkulmissa Henrietta ihaili niiden kanssa kilpaa kimaltavaa vihkisormustaan.

* * *

Siinä olikin sitten ensimmäinen osa Huhdan suvun edesottamuksista. Miten mahtaa käydä jatkossa? Saavatko nuoripari paljon kauniita ja komeita lapsia? Vai päättyykö liitto kenties jo ennen alttaria? Syttyykö sittenkin uusi tulipalo, joka viekin tällä kertaa kaiken mennessään?