Tässä lähes heti perään toinen osa, kun tuota kuvamateriaalia oli sopivasti kahteen. Pidemmittä puheitta, lukemisen iloa! 

* * *

Aiemmassa osassa Jarkko oli kosinut rakastaan juustoleipien ääressä. Kihlat eivät tulleet hetkeäkään liian aikaisin, sillä pian sen jälkeen Henrietan vatsa alkoi pullottaa lupaavasti. Henrietan mieleen juolahti välittömästi tuon muinoisen treffi-illan hämärä lopetus... 

Henrietta käveli ihanan uutisen jälkeen pää pilvissä, ja oli miltei pudota ulko-oven eteen kaivettuun kuoppaan. Henrietta murisi pahoja sanoja täyttäessään suden jäljiltä ammottavaa aukkoa pihanurmessa.

"Mitä sulosointuja täältä kuulenkaan?" ulos seurannut Jarkko lohkaisi.
"Susikanta on aivan mahdoton täällä mokomassa tuppukylässä", Henrietta tuhahti, mutta ei malttanut olla hymyilemättä vastaheränneen näköiselle miehelle.

"Neidon onneksi tiedänkin erään paikan, jossa sudet eivät häiritse", Jarkko vihjaili ja sieppasi huvittuneen kihlattunsa käsivarsilleen. Irrottaessaan otteensa tulevasta puolisostaan hän nappasi pyjamansa rintataskusta jotain ja tarttui hellästi naisen käteen.
"Nyt kun esikoinenkin on tulossa, eikö sinustakin olisi sopiva aika viedä nämä kihlat seuraavaan vaiheeseen?"

Niinpä kevätsateen ripotellessa heidän kosteita pyjamiaan vasten, he vannoivat toisilleen valan ja vaihtoivat sormukset. Sopimus sinetöitiin vielä kiihkeällä suudelmalla.

Olohuone-keittiö koki tässä välissä laajennusremontin ja siinä samassa täydellisen järjestyksen muutoksen.

Henrietta oli tyytyväinen, kun taloon oli viimein hankittu televisio. Ruokaohjelmien pariin oli miellyttävää uppoutua raskausloman aikana.

Taloudessa kuluikin valtavasti ruokaa nyt, kun Henrietan raskaus alkoi olla loppusuoralla. Jääkaappi ammotti niin usein tyhjyyttään, että alkoi jo vaikuttaa siltä, että siellä piileskeli musta aukko joka imi ruoat sisuksiinsa. 

Henrietta ehti tosin olla kerrallaan tuskin muutamaa tuntia kauemmin hereillä, kun väsymys painoi taas silmiä niin, että unille oli jälleen päästävä.

Jarkkoa paremmasta miehestä ei nainen saattanut uneksia. Mies siivosi kuuliaisesti alati nälkäisen ja väsyneen vaimonsa jälkeen jättämät sotkut ja piti muutoinkin taloudesta huolta.

"Tuleekohan sieltä poika vai tyttö?" Henrietta kohautti vain olkiaan Jarkon arvuutteluille. Häntä väsytti taas vaikka oli juuri herännyt.

"Hei! Sieltä vastattiin, että potra poika on tulossa!" Jarkko ponnahti ylös esittäen, että vatsasta olisi kuulunut jotain.
"Vai sillä tavalla", Henrietta pyöräytti silmiään ja hymyili.

Pariskunta pisti vielä hetken tanssiksi uuden radion äärellä ennen kuin Henrietan oli taas kömmittävä sänkyyn.

Raskausaika oli kulunut hujauksessa ja seuraavana aamuyönä Henrietan synnytys jo käynnistyi.

Unisesta Jarkosta ei varsinaisesti ollut apua. Pedattuaan oman puolensa sängystä mies rupesi kauhistelemaan Henrietan kurkku suorana huutamia ärräpäitä. 

Esikoiseksi syntyi vauva, joka oli perinyt isänsä hiusten värin, äitinsä haalean siniset silmät ja sekoituksen vanhempiensa ihosta. Poika nimettiin Toivoksi.

Ripeästi Henrietta ojensi syntyneen lapsen miehelleen, joka otti sen hämillään vastaan.

Ja sitten syntyikin vielä toinen poika - eli kaksoset! Pienokaisella oli ihoa lukuunottamatta veljensä väritykset ja poika sai nimekseen Taavi.

Makuuhuoneeseen rakennettiin lisäsiipi pinnasänkyä varten, mutta toinen kaksosista saisi nukkua vielä vanhempiensa huoneessa. Siipeä voisi tarvittaessa laajentaa rahatilanteen kohentuessa.

Päivät kuluivat vaipanvaihdon, syöttämisen ja nukuttamisen tahdissa. Henrietta vaali pieniä suloisia nyyttejään, mutta samalla häntä hieman kauhistutti, miten he tulisivat pärjäämään kaksosten kanssa. Talous ei ollut vielä kovin vakaalla pohjalla ja aika oli jo nyt jatkuvasti kortilla.

Perhe-elämä piti tuoreet vanhemmat niin kiireisinä, ettei siivoamiselle tahtonut löytyä saumaa. Vaipoin ja tuttipulloin kuorrutettu talo alkoi muistuttaa pikkuhiljaa kaatopaikkaa. Jarkon leukaperät alkoivat kiristellä, kun radiosta pauhasi jälleen se ärsyttävä renkutus jo ties kuinka monetta kertaa!

Kaksosten syntymäpäivän aika! Liekö syy Jarkon innokkuuteen löytyy ennemmin vaimonsa asuvalinnasta kuin lastensa synttäreistä..? xD

Tässä kasvanut Taavi, josta kasvoi mielestäni ihan hirmu suloinen nappula! Eksoottisen näköiset nuo jäänsiniset silmät yhdistettynä tummaan ihoon. Kummankaan pojan luonnetta en muistanut katsoa, mutta yritän muistaa tarkistaa sen myöhemmin...

Ja tässä vielä Toivo, josta kasvoi myös erittäin valloittavan näköinen vempula! Kyllä näin suloisella perheellä kelpaa pelata x)

* * *

Heh, tässäpä oli nyt toinen osa. Kysymys kuuluukin, helpottuuko Huhdan perheen elämä kaksosten kasvun myötä? Vai kurjistuuko se kenties entisestään? Se saadaan selville myöhemmissä osissa!