* * *

Pihaa ei vieläkään muistettu siistiä säännöllisesti ja susien jatkuva roskapöntön kaataminen vain lisäsi vettä myllyyn ja toi sitkeitä torakoita pihalle. Jarkko oli ruiskuttanut jo lähes täyden pullollisen myrkkyä, kun torakat alkoivat viimein luovuttamaan.

Henrietta oli ajatellut nukkuvansa myöhään, kun hänellä viimein oli siihen tilaisuus. Valitettavasti myös Toivolla oli sinä aamuna suunnitelma - pelata uutta lumilautailupeliä niin kovaäänisesti kuin suinkin mahdollista.

"Voisitko laittaa vähän hiljaisemmalle sitä peliä, kultaseni... Toivo?!"
"Joo, äiti, ihan kohta..."

Tove kasvoi hurjaa vauhtia yhä suloisemmaksi ja tomerammaksi tytöksi. Tyttö oli erityisesti isänsä silmäterä ja veljetkin leikkivät mielellään nuorimmaisen kanssa, vaikka eivät vielä oikein tytön leikeistä mitään ymmärtäneetkään.

Toivon pelattua aikansa Henrietta käskytti hänet veljensä kera kotitöihin. Poikia ei siisteinä luonteina tosin tarvinnut kummemmin suostutella siivoamaan. Oli ennemmin sääntö kuin poikkeus, että talon vessat kiilsivät puhtauttaan siivousintoilijoiden toimesta.

Henrietta meni hakemaan päivän postia, kun hän huomasi jälleen erään suden nauttimassa roskapöntön antimista omine lupineen. "Nyt saa riittää..." Henrietta sihisi kiukkuisesti hampaiden välistä.

"Häivyhän siitä, pahainen rakki! Mokoma kapinen koirankuvatus!" Nainen huusi raivoisasti hätyytellessään sutta. Täkäläiset sudet eivät tuntuneet aristelevan mitään eikä ketään ja tiukoista häädöistä huolimatta susi lähti hitaasti jolkottelemaan poispäin. 

Taavi kiikutti ensimmäisen kympin todistuksensa koulusta ja juuri töistä palannut Jarkko innostui hurraamaan kovaan ääneen pojalleen.

Toivolle riitti vilkaisu kehnoon todistukseen ja hän rynttäsi sen sitten nopeasti takaisin taskuun ennen kuin isä hurraukseltaan keskittyisi huomaamaan hänet. Pojalle ei yhden yhtä kiitettävää ollut Henrietan avustuksesta huolimatta vielä herunut. 

Jarkko hehkutti vielä ruokapöydässä heidän koulukaverilleen Taavin menestyksestä. Toivo päätti syödä mahdollisimman nopeasti ja äänettömästi sohvalla.

Arkisen isänroolinsa lisäksi Jarkko jatkoi edelleen öisiä hämärähommiaan. Eräänä iltana hän palasi tyytyväisesti hyräillen menestyksekkäältä pankkikeikalta. Hänellä oli käynyt mieletön mäihä, jonka hyötynä hän oli tienannut ylimääräisen kymppitonnin!

Ensimmäisenä sisääntullessaan Jarkko huomasi pienen Toven, joka leikki yksinään lattialla. Muu kotiväki oli jo ilmeisesti nukkumassa. Jarkko kaappasi kikattelevan Toven välittömästi syliin: "Hei, prinsessa! Arvaa mitä?"
"No?" "Iskä tienasikin tänään paljon rahaa!"

Leikitettyään hetken yön yksinäisyyteen hylättyä Tovea, oli pienten tyttöjen ja isojen murtomiestenkin viimein aika käydä unille muun perheen kanssa. 

Aina vanhempien aikataulut eivät menneet niin sulavasti yhteen, jolloin täytyi turvautua lastenhoitajan apuun. Tämä kyseinen täti hoiti muuten hommansa hyvin, mutta Toven pottailua oli tietenkin häirittävällä eri verukkeilla eikä ulkona värjöttelevän ruokalähetin toimitustakaan viitsitty ottaa vastaan.

Täpötäysi ruokakori löytyi lopulta hylättynä oven edustalta, josta Taavi poimi sen talteen nurkilla väijyvien susien kynsistä.

Aika oli vierinyt vauhdilla ja jälleen oli perheen nuorimmaisen aika kasvaa ulos vaahtosammuttimen mitoistaan.

Ipanasta kasvoi aika poikatyttö x) Ihmekös tuo, jos on kaksi isoveljeä kasvattamassa. Tove paljastui hyvin samankaltaiseksi luonteeksi kuin isoveljensä Toivo, mutta hänestä poiketen tytössä on lisäksi sitä samaa lempeyttä kuin Taavissa. Pisteet on seuraavat: 4/9/8/3/7

Seuraavana aamuna Henrietta oli myöhästyä omasta työkyydistään. Häntä hävetti näyttää mallia myöhästelyyn juoksemalla sillä lailla kiinni kyytiään täyden koulubussin edessä. Korot tarttuivat lumeen kiinni ja ankarasti kiroava Henrietta oli jättää toisen kenkänsä hankeen. 

Talvi oli yhdessä yössä verhonnut koko kylän tuoreeseen lumipeitteeseen ja kaikessa hiljaisuudessa taivaalta satoi yhä lisää. 

Henrietta palasi kotiin etujassa. Pomo oli viimein omien sanojensa mukaan 'nähnyt naisessa potentiaalia parempaan' ja ylentänyt hänet. Jo huomenna hän saisi astua apulaisosastopäällikön saappaisiin ja siihen mennessä olisi syytä osata esiintyä vakuuttavasti.

Henrietan seuraan oli tuputtautunut muuan kollega, josta Henrietta ei ikinä ollut liiemmin pitänyt. 
"Paljon onnea, sinut kuulemma ylennettiin tänään", mies tokaisi lipevästi onnistumatta peittelemään täysin happamaa sävyä äänessään. "Pikkulinnut lauloivat, että pomo käy kuumana sinuun. Eikä ihme, kukapa sinua ei unelmissaan havittelisi."
"Öh... enpä tiedä?" Henrietta vastasi vaivaantuneena. Onneksi lapset palasivat parahiksi koulusta ja kiusallinen vieras poistui sukkelaan.

Taavi soitteli usein koulukavereilleen. Välimatkat Revonkylässä olivat toisinaan niin pitkiä, että osaa kavereista saattoi nähdä vain koulussa. Toivo oli veljeään sisäänpäinvetäytyneempi luonne, vaikkakaan hän ei ollut tämän tavoin ujo. Joskin Taavin ujoutta saattoi tuskin paljaalla silmällä havaita. 

Talven tuiskut alkoivat riepotella kylää kunnolla ja tiet muurautuivat umpeen. Koulubussiakaan ei saatu liikennöimään, joten lopulta koulukin jouduttiin sulkemaan väliaikaisesti holtittoman lumipyryn alta.

Vaikka olikin vapaapäivä, ei se Henrietan mielestä tarkoittanut sitä, että opinnoista voitaisiin tyystin luistaa. Läksyt oli tehtävä, vaikka ulkona riehuikin lumimyräkkä ja sähköt katkeilivat tuon tuosta.  

Sähkökatkos toi mukavaa vaihtelua televisioruudun tuijottelulle, kun kaikki paneutuivatkin johonkin sähköttömään ajanviettotapaan. "Aivan kuin ennen vanhaan", Jarkko myhäili useaan kertaa shakkipelin ääreltä. 

Illalla sähköt oltiin saatu taas toimimaan ja kakut koristeltua syntymäpäiväsankareille. 

Toivosta kasvoi oikein komea miehenalku. Nuo vaatteet ovat kyllä kamalat... Toivon tavoitteeksi arpoutui mammona, elämäntoiveeksi urheilu-uran huippu. 

Taavista arpoutui suositavoitteinen. Hän toivoi hartaasti pääsevänsä lakiuran huipulle elämänsä aikana. Kumma juttu, kaksosten roolit tuntuivat vaihtuneen täysin kasvun aikana - Toivo oli nyt yhtä hymyä, Taavi taasen vakavamielisen oloinen. Teiniangsti iskenyt? x)

Lumimyrskyn jäljiltä kylään oli eksynyt harhaileva pingviini. Tove oli tietysti aivan innoissaan bongatessaan frakkipukuisen veijarin omalta kotipihaltaan. Pingviinikin tuntui vastaanottavan vähintään yhtä mielissään helliä silityksiä huurteiselle päälaelleen. 

Pojat eivät kauaa ehtineet uusissa kuteissaan viihtyä, kun toisenlaiset oli saatava. Kaksoset kävelivät pitkän matkan kylän ainoaan kauppaan, jossa myytiin vaatteita. 

Valikoimassa ei ollut kehumista. Hetken penkomisen jälkeen pojat löysivät iänaikaisten mummorääsyjen ja muiden hirvitysten seasta mukiinmenevät vaatekerrat. Mammonatavoitteisella Toivolla pyöri enemmän raha mielessä. "Hmm... Mitenköhän paljon voisin tienata, jos perustaisin trendikkään vaateliikkeen tänne?"

Toivon kiikuttaessa vaatteita kassalle, Taavi käytti vapaa-ajan hyväksi koettamalla vietellä muuan nutturapäisen sulostuksen, joka oli ainakin ulkonäön puolesta pojan makuun.

Sehän sopi Toivolle, sillä jäi hänkin ostosten maksun jälkeen suustaan kiinni mukavan kassatytön kanssa, joka kävi samaa koulua. 

Tyttö, johon Taavi oli iskenyt silmänsä, paljastui erittäin ympäristötietoiseksi. Tyttö paasasi kierrätyksestä maaniseen sävyyn Taaville, jonka kiinnostus tyttöä kohtaan alkoi lopahtaa.
"Tuolla onkin tätini Titta, paikallisen puutarhayhdistyksen puheenjohtaja! Hänellä olisi runsaasti näkökulmia kierrätyksestä..." Siinä vaiheessa Toivo liukeni huonolla verukkeella paikalta.

* * *

Siinä tämän kertainen osa. Vähän lyhyt, mutta toivottavasti lukeminen viihdytti jollain tasolla :) Kommenttiakin saa laittaa! 

4.12.2018

Hyvää uutta vuotta jokaiselle! Kolmas osa on valmis luettavaksi :)

18.12.2017
Ensimmäiset kaksi osaa on nyt julkaistu! Lukemaan pääsee oikealta osien listasta. 

* * *

Rahatilanne salli viimein uuden vaatekerraston ostamisen Jarkolle. Johan se vanha punainen verkkatakki alkoi olla nuhjuinen ja kulunut.

Henrietta oli jo useampaan otteeseen kakonut pöntön ääressä sisälmyksiään ulos ja päätellyt olevansa taas pieniin päin. Toinen raskaus tuli aavistuksen liian aikaisin hänen mielestään, sillä olivathan kaksoset vasta kasvaneet taaperoikään. Siitä huolimatta hän oli valmis vastaanottamaan tulevan pienokaisen äidillisellä rakkaudella.

Taakka lastenhoidosta vierähti lähestulkoon kokonaan Jarkon harteille. Kaksoset kulkivat täysin eri rytmissä ja heräilivät ja menivät nukkumaan milloin mihinkin aikaan. Sama oli Henrietan laita, joka jaksoi korkeintaan ottaa jääkaapista tuttipullot kaksosille ja käydä sen jälkeen kakomassa vessanpöntöllä. Sen jälkeen uupumus yleensä ajoi takaisin sängyn pohjalle. 

Syksyn, mahtimaidon ja ennen kaikkea pitkäpinnaisen isän voimin kaksoset onneksi oppivat nopeasti välttämättömiä taitoja. Pottailun alkaessa sujua molemmilta, vapautui Jarkolta aikaa muiden askareiden hoitamiseen. 

Miehen oli kuitenkin arjen pyörittämisen lisäksi edelleen käytävä töissä perheen toimeentulon varmistamiseksi. Taaperot jäivät ajoittain puuhastelemaan kahden kesken, kun isä lähti töihin ja äitikin nukkui. Vaikka ipanat olivatkin luonteiltaan toimeliaita, eivät he kaikeksi onneksi vielä olleet keksineet tehdä mitään ikävää keskenään ollessaan.

Herätessään Henrietta kuskasi väsymystään kitisevät taaperot peteihinsä ja antoi näille hyvänyönsuukot. 

Mutta töistä suoraan petiin suunnannut Jarkko oli tietenkin juuri saanut unen päästä kiinni, kun hän hätkähti hereille päiväunista tarpeekseen saaneen Toivon rääkymiseen.

Henrietta varmistui epäilyksistään, kun vaatteet alkoivat kiristää vatsan kohdalta. Onneksi hän oli edellisen raskauden aikana saanut ostettua riittävästi väljiä vaatteita. 

Kahden taaperon hoivaaminen yhdistettynä raskauteen imi kaikki mehut. Minkään mittaiset unet eivät tuntuneet riittävän tässä vaiheessa.

Jarkko oli lukinnut huolellisesti itsensä ja jälkipolvensa talon kylpyhuoneeseen. Mitä ikävää voisi muka tapahtua siinä ajassa, kun toista kylvetettiin ja toinen odotteli vuoroaan?

Mutta niinhän se menee, että kun toinen on silmissä, on toinen pahanteossa...

Ja taidot sen kuin karttuu, kun vanhemmat treeniin tarttuu...

"Himputin laho laite", Jarkko murisi sohiessaan summanmutikassa hajonneen roskapuristimen sisusta jakoavaimella.

Yhtä lahoksi Henrietta tunsi päänsä oleskeltuaan sisällä päiväkausia pistäytymättä edes pikaisesti ulkona. 

Henrietta nappasi roskapussin ja paineli sen turvin pihalle. Aurinko häikäisi silmiä, vaikka talvi oli jo aluillaan. Nainen naksautti kieltään tyytymättömästi katsellessaan pihaa, joka oli ruokottomassa kunnossa. Vanhentuneita sanomalehtiä siellä täällä ja postilaatikkokin tursusi maksamattomia laskuja.

Vanhempien helpotukseksi kaksosten oli sinä iltana aika kasvaa reippaiksi ja (toivon mukaan) omatoimisiksi lapsiksi. 

Tässä on Toivo. Edelleen ihan suloinen, mutta aika juron oloinen. Johtunee kai luonteesta... Horoskooppi kun on kaksonen ja luonnepisteet 7/8/10/3/2. Eli poika on toimelias ja menevä, mutta melkoinen tosikko ja marisija.

Taavi sen sijaan on kiltti ja leikkisä vesimies. Ja ipana on edelleen aivan supersöpö! Tuleva hurmuri siis, tosin melko ujo sellainen. Tässä vielä Taavin pisteet: 6/2/7/9/7

Lähes välittömästi synttäreiden jälkeen oli tiedossa uudet syntymäpäivät - nimittäin syntyvälle lapselle! 

Aikansa puhistuaan Henrietta synnytti terveen tyttövauvan. Täysin äitinsä värityksen perinyt tyllerö sai nimekseen Tove. Kaunis tytär saisi jäädä viimeiseksi lapseksi, sen Henrietta oli päättänyt.

Pojille piti tietysti rakentaa oma makuuhuone nyt, kun he eivät enää pinnasänkyihinsä mahtuneet. Remontin aikana päätettiin myös suurentaa oleskelutilaa ja työntää keittiö omaan nurkkaansa. 

Lisäsiipi remontoitiin samalla Tovelle sopivammaksi.

Taavi yritti tehdä tuttavuutta pikkusiskoonsa, mutta Tove ei veljensä rakkautta vaipat likaisina kaivannut.

Kaksosten lähtiessä kouluun ja aviomiehen töihin, jäi Henrietta siivoamaan taloa sekä tietysti hoitamaan pientä Tovea.

Matikka tuotti ensimmäisestä päivästä lähtien Toivolle mahdottomasti päänvaivaa eikä ison luokan opettajalla ollut aikaa pureutua yksittäisen oppilaan auttamiseen. Niinpä Henrietta hyödynsi äitiysvapaataan ja opetti joka päivä koulun jälkeen poikaansa laskemaan kinkkisiä matikantehtäviä, kunnes poika ne viimein oppi.

Läksyjen jälkeen veljekset tapasivat huvitella keskenään vaihtelevien leikkien parissa.

Pojat auttoivat kuitenkin myös mielellään kotitöissä, mistä vanhemmat olivat kiitollisia.

Arki talossa ei ollut täyttä tyyntä, mutta elämänrytmi oli löytynyt ja sen myötä ainainen kiire ja häslinki tasaantunut. Iltaisin talossa saattoi rauhassa käpertyä villasukat jalassa television ääreen ja odotella talven tuiskuja.

Yön aikana oli satanut valtavasti lunta, joka auringon lämmössä pehmeni nuoskaiseksi, helposti muotoiltavaksi. Pojat ryhtyivätkin lumisotaan heti herättyään. Olihan sentään viikonloppu!

Kaikki eivät märässä lumessa tarpomisesta nauttineet. Henrietta lähti pitkästä aikaa töihin, kun Jarkolla oli sopivasti vapaapäivä. Henrietalla on kylläkin jotain hampaankolossa kimppakyytikuskia kohtaan xD

Vaikka Jarkko oli aiemmin pärjännyt kahden taaperopojan kanssa, Toven kanssa homma osoittautui työläämmäksi. Jarkko antoi kaikkensa rauhoittaakseen milloin mistäkin syystä rääkyvän tyttärensä. Taitaa tylleröstä vielä kasvaa hemmoteltu prinsessa... 

Henrietta palasi töistä kotiin sihteeriksi ylennettynä ja mukavan bonuksen kera. Muhkeampaa palkkapussiakin paremman lahjan hän kuitenkin sai, kun Taavi juoksi häntä vastaan ja kapsahti äitinsä kaulaan.

Palomies toi mukavat määrät lunta sisälle... o_o

...kenties sammutustarkoituksiin, sillä Jarkko oli onnistunut sytyttämään tulipalon jätettyään chili con carnen liian pitkäksi aikaa kuumalle hellalle. Sentään palohälytin oli muistettu tällä kertaa ostaa ja apu tuli niin sukkelasti, että aineellista vahinkoa ei ehtinyt syntymään. Ainoastaan Jarkon itsetietoisuuden liekki ruoanlaiton suhteen oli sammunut yhtä äkkiä kuin hiiltynyt chili con carne palomiehen käsissä.

Jälleen oli synttäreiden aika! Mutta ei sitä pilliä kai nenään tarvitse tunkea xD

Tällainen suloinen pikku prinsessa Tovesta sitten kasvoi. Mahtaa perijän valinnasta tulla vaikeaa... 

* * *

Ah, niin rauhallinen lopetus... Nyt on siis perheen lapsikiintiö täytetty ja seuraavaksi edessä onkin sitten ipanoiden kasvattelua. Kuinka se sitten sujuukaan? Se jää nähtäväksi ;) 

* * *

Aiemmassa osassa Jarkko oli kosinut rakastaan juustoleipien ääressä. Kihlat eivät tulleet hetkeäkään liian aikaisin, sillä pian sen jälkeen Henrietan vatsa alkoi pullottaa lupaavasti. Henrietan mieleen juolahti välittömästi tuon muinoisen treffi-illan hämärä lopetus... 

Henrietta käveli ihanan uutisen jälkeen pää pilvissä, ja oli miltei pudota ulko-oven eteen kaivettuun kuoppaan. Henrietta murisi pahoja sanoja täyttäessään suden jäljiltä ammottavaa aukkoa pihanurmessa.

"Mitä sulosointuja täältä kuulenkaan?" ulos seurannut Jarkko lohkaisi.
"Susikanta on aivan mahdoton täällä mokomassa tuppukylässä", Henrietta tuhahti, mutta ei malttanut olla hymyilemättä vastaheränneen näköiselle miehelle.

"Neidon onneksi tiedänkin erään paikan, jossa sudet eivät häiritse", Jarkko vihjaili ja sieppasi huvittuneen kihlattunsa käsivarsilleen. Irrottaessaan otteensa tulevasta puolisostaan hän nappasi pyjamansa rintataskusta jotain ja tarttui hellästi naisen käteen.
"Nyt kun esikoinenkin on tulossa, eikö sinustakin olisi sopiva aika viedä nämä kihlat seuraavaan vaiheeseen?"

Niinpä kevätsateen ripotellessa heidän kosteita pyjamiaan vasten, he vannoivat toisilleen valan ja vaihtoivat sormukset. Sopimus sinetöitiin vielä kiihkeällä suudelmalla.

Olohuone-keittiö koki tässä välissä laajennusremontin ja siinä samassa täydellisen järjestyksen muutoksen.

Henrietta oli tyytyväinen, kun taloon oli viimein hankittu televisio. Ruokaohjelmien pariin oli miellyttävää uppoutua raskausloman aikana.

Taloudessa kuluikin valtavasti ruokaa nyt, kun Henrietan raskaus alkoi olla loppusuoralla. Jääkaappi ammotti niin usein tyhjyyttään, että alkoi jo vaikuttaa siltä, että siellä piileskeli musta aukko joka imi ruoat sisuksiinsa. 

Henrietta ehti tosin olla kerrallaan tuskin muutamaa tuntia kauemmin hereillä, kun väsymys painoi taas silmiä niin, että unille oli jälleen päästävä.

Jarkkoa paremmasta miehestä ei nainen saattanut uneksia. Mies siivosi kuuliaisesti alati nälkäisen ja väsyneen vaimonsa jälkeen jättämät sotkut ja piti muutoinkin taloudesta huolta.

"Tuleekohan sieltä poika vai tyttö?" Henrietta kohautti vain olkiaan Jarkon arvuutteluille. Häntä väsytti taas vaikka oli juuri herännyt.

"Hei! Sieltä vastattiin, että potra poika on tulossa!" Jarkko ponnahti ylös esittäen, että vatsasta olisi kuulunut jotain.
"Vai sillä tavalla", Henrietta pyöräytti silmiään ja hymyili.

Pariskunta pisti vielä hetken tanssiksi uuden radion äärellä ennen kuin Henrietan oli taas kömmittävä sänkyyn.

Raskausaika oli kulunut hujauksessa ja seuraavana aamuyönä Henrietan synnytys jo käynnistyi.

Unisesta Jarkosta ei varsinaisesti ollut apua. Pedattuaan oman puolensa sängystä mies rupesi kauhistelemaan Henrietan kurkku suorana huutamia ärräpäitä. 

Esikoiseksi syntyi vauva, joka oli perinyt isänsä hiusten värin, äitinsä haalean siniset silmät ja sekoituksen vanhempiensa ihosta. Poika nimettiin Toivoksi.

Ripeästi Henrietta ojensi syntyneen lapsen miehelleen, joka otti sen hämillään vastaan.

Ja sitten syntyikin vielä toinen poika - eli kaksoset! Pienokaisella oli ihoa lukuunottamatta veljensä väritykset ja poika sai nimekseen Taavi.

Makuuhuoneeseen rakennettiin lisäsiipi pinnasänkyä varten, mutta toinen kaksosista saisi nukkua vielä vanhempiensa huoneessa. Siipeä voisi tarvittaessa laajentaa rahatilanteen kohentuessa.

Päivät kuluivat vaipanvaihdon, syöttämisen ja nukuttamisen tahdissa. Henrietta vaali pieniä suloisia nyyttejään, mutta samalla häntä hieman kauhistutti, miten he tulisivat pärjäämään kaksosten kanssa. Talous ei ollut vielä kovin vakaalla pohjalla ja aika oli jo nyt jatkuvasti kortilla.

Perhe-elämä piti tuoreet vanhemmat niin kiireisinä, ettei siivoamiselle tahtonut löytyä saumaa. Vaipoin ja tuttipulloin kuorrutettu talo alkoi muistuttaa pikkuhiljaa kaatopaikkaa. Jarkon leukaperät alkoivat kiristellä, kun radiosta pauhasi jälleen se ärsyttävä renkutus jo ties kuinka monetta kertaa!

Kaksosten syntymäpäivän aika! Liekö syy Jarkon innokkuuteen löytyy ennemmin vaimonsa asuvalinnasta kuin lastensa synttäreistä..? xD

Tässä kasvanut Taavi, josta kasvoi mielestäni ihan hirmu suloinen nappula! Eksoottisen näköiset nuo jäänsiniset silmät yhdistettynä tummaan ihoon. Kummankaan pojan luonnetta en muistanut katsoa, mutta yritän muistaa tarkistaa sen myöhemmin...

Ja tässä vielä Toivo, josta kasvoi myös erittäin valloittavan näköinen vempula! Kyllä näin suloisella perheellä kelpaa pelata x)

* * *

Heh, tässäpä oli nyt toinen osa. Kysymys kuuluukin, helpottuuko Huhdan perheen elämä kaksosten kasvun myötä? Vai kurjistuuko se kenties entisestään? Se saadaan selville myöhemmissä osissa!

* * *

Kaukana kaikesta, jylhän Revonvuoren juurella lepäävässä laaksossa sijaitsee harvaan asuttu Revonkylä. Siellä kohistaan nyt kiivaasti huhuista, joiden mukaan kylään on muuttanut nuori nainen ulkopuolelta.

Henrietta tutkaili vaivaantuneena valtavalla tontilla sijaitsevaa rakennusta. Ruoholattiaisessa pytingissä ei ollut kehumista, mutta asumiseen sen täytyi kelvata.

Tässä on Henrietta Huhta, tulevan sukunsa kantaäiti. Hän on perhetavoitteinen ja horoskoopiltaan kalat.

Rahaa talouden pyörittämiseen jäi asuntokauppojen jälkeen vaivaiset 240 simoleonia, joten töitä olisi löydettävä pikimiten.

Ensilämmityksellä vanha ja pölyinen uuni syttyi palamaan eikä palovaroitinta ollut muistettu ostaa! Tässäkö on Huhdan suvun lyhyt alku ja päätös? 

Henrietta sai hädissään hätänumeron näpyteltyä puhelimeen. Onneksi tässä tuppukylässä sentään sijaitsi pieni paloasema ja reipas palomies saapui hetkessä sammuttamaan roihua. 
"Palo on nyt tukahdutettu ja minun täytyy rientää. Mutta hankkikaa nyt hyvä ihme välittömästi palohälytin, arvon neiti."

Loppupäivän Henrietta tuuletteli taloaan ja vietti aikaa pihalla kevätauringossa. Lähistöllä asuvat asuvat naapuritkin tulivat toteamaan huhut uudesta asukkaasta todeksi.

Illalla Henrietan valmistautuessa nukkumaan puhelin soi arvaamatta. Ihmeteltyään hetken, sillä hänelle harvoin soiteltiin muutoin kuin puhelinmyynnistä, hän nosti luurin korvalleen.

Puhelun seurauksena Henrietta lupautui lähtemään Stadiin täysin vieraan naisen seurana. Henrietta ei ollut ehtinyt astua edes ulos taksista, kun näki sydämen pysäyttävän miehen kävelevän sisään ravintolaan.

Henrietta lähestyi rohkeasti yksinään seisoskelemaan jäänyttä miestä. Komistus esitteli itsensä Jarkko Pelkoseksi.

Harmi vain, Henrietan Stadiin kutsunut epäsiisti nainen nimeltään Lemmikki koetti parhaansa häiriköidä heidän keskustelua norkoilemalla kiusallisesti vieressä ja väliin röyhtäilemällä.

Lemmikki sai jäädä oman onnensa nojaan, kun Henrietta tuoreine kavaljeereineen siirtyi pelipöydän ääreen. Henrietta löysi sisäisen pelikuningattarensa tienattuaan pelistä illan aikana 70 simoleonia.

Illan kääntyessä yöksi mukavan seuran siivin, Henrietta huomasi kotiinlähdön tulleen. Hän toivoi, että tapaisi vielä uudelleen tämän miehen.

Kimppakyyti töräytti vaativasti torveaan ristikkoa täyttävälle Henrietalle ja hän jätti kiireesti lehden niille sijoilleen ja suuntasi kohti ensimmäistä päiväänsä vuosikirjan toimittajana.

Mutta ura ei ottanut tuulta alleen, kun jo muutaman tunnin päästä kimppakyyti pysähtyi jälleen tontille.
"Parempi onni ensi kerralla!" kuski huudahti ja väärin vastatusta urakysymyksestä potkut saanut Henrietta astui lannistuneena autosta ulos.

Sisälle päästyään puhelin pirahti soimaan ja alakulo vaihtui hetkessä perhosten lepatukseen vatsassa naisen kuullessa Jarkon äänen puhelimen toisesta päästä.

Pitkän suihkun (ja kaikenlaisten kuorintojen ja pikakauneushoitojen) jälkeen Henrietta oli kuin uudesti syntynyt ja valmiina lähtöön.

Henrietta oli sopinut tapaavansa miehen Stadin yössä. Nainen oli samaan aikaan niin innoissaan ja jännittynyt, että kun hän illalla astui ulko-ovesta ulos, unohtui ovi auki hänen perässään.

Jarkko odotti sovitusti erään suositun ravintolan edessä. 

"Näytät upealta tänä iltana", Jarkko supisi heidän erkaantuessa halauksesta. Jokin Henrietan sisällä heitti volttia, kun hän mutisi kiitoksensa. Käytöstapoja mieheltä ei puuttunut siinäkään vaiheessa, kun hän herrasmiehen elkein johdatti heidät sisään ravintolaan.

Illallinen oli upea ja seuralainen vielä parempi. Henrietta oli kuitenkin pettynyt henkilökuntaan, joka ei puuttunut siihen, kun jotkut hiipparit oleskelivat heidän pöytänsä edustalla lähestulkoon koko aterioinnin ajan.

Maittavan aterian jälkeen parivaljakko päätti kokeilla taitojaan yläkerran karaoken parissa. Heidän viinilasillisten maustama duettonsa oli kammottavaa kuultavaa, mutta heidän onnekseen sitä ei ollut kukaan arvioimassa.

Lirkuttelevat rakkauslaulut kimpoilivat huoneen seiniä pitkin ja koko huone tuntui kipinöivän heidän ympärillä.

Treffeillä oli ollut niin mukavaa, että niiden lopulta päättyessä Jarkko uskaltautui vetämään Henrietan lähelleen suukon toivossa - ja sen hän totisesti sai.

Seuraavana sateisena aamuna oli palattava maan tasalle, kun Henrietta löysi posteljoonin jättämät laskut postilaatikosta.
"Voi itku! Täytyy pian löytää uusi työ", nainen huokaisi.

"Hyvää huomenta!" lehdenjakaja toivotti tuodessaan päivän lehteä. Henrietta nappasi oitis lehden ja avasi työpaikkailmoitusten aukeaman.

Vielä samana aamuna hän soitti lehdestä löytyneeseen sopivaan työpaikkailmoitukseen ja kimppakyyti saapui hakemaan häntä uuteen työhönsä postitusapulaisena erääseen SimCityn suurimmista yrityksistä. Ensimmäisenä päivänä ei tullut ylennystä, mutta eipä sentään potkujakaan. Henriettaa tosin kauhistutti miten hänen uusi työpaikkansa suorastaan kuhisi raharikkaita simejä hienoissa puvuissaan.

Työpäivän aikana Jarkolta oli saapunut suloinen yllätys Henrietan kotiovelle. Tulipunaiseen ruusuun oli sidottu käsin kirjoitettu rakkausruno. Henrietan sydän hypähti - jälkikirjoituksena oli kirjoitettu, että mies tulisi käymään kylässä illemmalla. Henrietta ei varsinaisesti pitänyt ajatuksesta, mutta ei kehdannut enää kieltää miestä tulemasta. Mitä mies tuumaisa nähdessään tämän surkean tönön, jota Henrietta kodikseen kutsui?

Muutamaa talon lattiasta kattoon puunaamiseen kulutettua tuntia myöhemmin Jarkko sitten saapui. 

Henrietta yritti tehdä hyvää vaikutusta mieheen vaatimattomasta kodistaan huolimatta. Hän loihti maukkaimman spagettikastikkeen jonka suinkin osasi.

Tilan ja rahan puutteen vuoksi pöytää saati tuoleja ei ollut, joten herkullinen ateria syötiin seisten.

Treffit päättyivät huipputunnelmiin, kuten tästä kuvasta ehkä päätellä saattaa... xD Treffien päätökseksi Henrietta yllätti itsensäkin ehdottamalla vienosti treffikumppanilleen, että mies muuttaisi luokseen. 

Vielä yllättävämpää oli, että Jarkko suostui mielellään muuttamaan taloon. Tosin, sillä ehdolla, että siihen tehtäisiin vähän remonttia. Miehen mukana tulleet 7000 simoleonia ja 10 tuhannen simoleonin arvoiset tavarat mahdollistivatkin talon täyden remontin. Viimein taloon saatiin siis lattiat ja tapetitkin!

Jarkko paljastui oikein neuvokkaaksi kokiksi, mikä toi mukavaa vaihtelua lähes ruoanlaittotaidottoman Henrietan pyörittämään talouteen.

Eräänä aamupäivänä Jarkko pudotti pommin kosimalla Henriettaa kesken romanttisen juustoleipäaterian.

Onnen kyynelten kimmeltäessä silmäkulmissa Henrietta ihaili niiden kanssa kilpaa kimaltavaa vihkisormustaan.

* * *

Siinä olikin sitten ensimmäinen osa Huhdan suvun edesottamuksista. Miten mahtaa käydä jatkossa? Saavatko nuoripari paljon kauniita ja komeita lapsia? Vai päättyykö liitto kenties jo ennen alttaria? Syttyykö sittenkin uusi tulipalo, joka viekin tällä kertaa kaiken mennessään?